Käsityömessuterveisiä

Kävin pitkästä aikaa Tampereen käsityömessuilla. Olen siellä kerran aiemmin käynyt mutta siitä on jo monta vuotta aikaa. Yleensä on tämä joulunalusaika niin kiireistä että monena vuotena on ollut jotain muuta menoa samalle päivälle. Nyt ei ollut ja täältä oli bussireissu niin lähdin. Omalla autolla tuskin olisin viitsinytkään.
Mietin että otanko mukaan kameraa, päädyin sitten ottamaan kun ajattelin että jotain blogikuvia voisi ottaa. Ja nimenomaan tähän blogiin sopivia eli eläinteemaisia juttuja. Olikin sitten yllätys kun heti ensimmäisiä kuvia ottaessani osaston myyjä tuli sanomaan tiukasti, että kuvaaminen kielletty. No enpä niitä kuvia sitten julkaisekaan. Sen jälkeen kysyin lupia kuvaamiseen ja yhden osaston myyjältä sain tietää että koko hallissa oli kuvaaminen kielletty. Mutta sain kuitenkin luvan kuvata siinä. Ihmettelin kyllä, koska mitään kuvaamisen kieltävää kylttiä en nähnyt eikä mainintaa kuvauskiellosta ollut messujen nettisivuillakaan. Ilmeisesti aiempina vuosina kuvauskielto on ollut, mutta ei enää tänä vuonna. Eli nämä pari kohdalleni osunutta myyjää olivat vanhan tiedon varassa.

Messuilla oli todella paljon nähtävää, vietin siellä kokonaisen päivän eli lähes 8 tuntia eikä ylimääräistä aikaa juuri jäänyt. Etukäteen arvelin että ehtisin hyvin katsomaan ohjelmiakin, mutta vain yhden kalligrafiaesittelyn ehdin näkemään.

Messujen suuresta tarjonnasta päätin siis poimia näin heppa- ja vuohi-ihmistä kiinnostavat asiat. Se osoittautuikin hyväksi linjaksi, koska muuten varsinkin loppupäivästä kaiken uuden näkeminen jo puudutti ja oli siis keskityttävä olennaiseen. :)

Ensimmäinen minua kovasti ihastuttanut asia oli nämä huovutetut keppihevoset ja kännykkälaukut. Nämä on valmistanut Marja Huttunen / Lampowaaran Villapirtti.

Tälle osastolle minun pitikin sitten palata vielä loppupäivästä ja funtsin kauan ostaisinko kepparin vai kännykkälaukun. Keppareita on ennestään jo kolme, joten päädyin sitten ostamaan kännykkälaukun, koska tuo tumma läsipäinen oli odotellut minua siellä kokonaisen päivän. :D Tuon laukun muotoilu on aivan uskomattoman upea, kun siis tuo "läppä" on huovutettu samaan aikaan itse pussukan kanssa ja leikkaamalla muotoiltu niin että nuo korvat jää pystyyn. Myös kiinnitysmekanismi nerokas.

Messujen ensimmäinen "pakko saada heti" tuli tällä osastolla. Kyseessä on keraamikko Jenni Nurmen Käsityöpaja Iloinen Varis. Aivan huippuhienoja, makeilla ilmeillä varustettuja eläinhahmoja. Löytyi kippoa ja kuppia, mutta minun käteni ojentuivat heti kohti valkoista kuttua jolla oli musta varis selässään. Pakko saada! Mutta niitä olikin kolme hiukan erilaista ja valinta oli vaikea.

Ja niin tämä kuttu päätyi sitten omakseni. :)

Ompelutarvikkeet.com:n osastolla bongasin puisia vuohinappeja! Niitä ostin heti 6 kappaletta. Kuvassa myös näkyviä heppanappeja minulla olikin jo ennestään.

Kaikkia näkemiäni heppajuttuja ei toki tarvinnut ostaa, mutta kuvailin niitä jotka olivat mielestäni hienoimpia ja pistivät silmään.
Valokuvaaja Anette Varjosen Anettefotogafik osastolla oli mm. valokuvista painettuja tyynyliinoja, saunatyynyjä ja muistipelejä.

Valokuvista muokattuja, piirroskuvan oloisia mustavalkokuvia oli myös Marjaana Niskasen tekemissä käyttö- ja koriste-esineissä sekä tekstiileissä. Kuvioaiheina oli hevosen lisäksi lehmä, kala ja kana ja kotieläimet esiintyivät näissä ihan oikeilla nimillään. Tämä heppatarjotin oli mielestäni näistä upein, sitä oli kahta kokoakin.

Hevosaihein koristeltua keramiikkaa löytyi Kirjava Kippuran osastolta. Näitä on ollut joskus hevosmessuillakin myynnissä ellen ihan väärin muista. Hienoja!

Vuohiaiheita ei messuilla mitenkään liiemmälti ollut, se toki ei ole mikään yllätys. Yleensä on päinvastoin, on aina iloinen yllätys löytää jotain vuohiaiheista. Nyt huomasin vasta toisella kerroksella päähallissa Taito Pirkanmaan osastolla nämä paperiinista eli avatusta paperinarusta tehdyt pukit. Malli siis sama kuin perinteisessä olkipukissa, mutta materiaali nykypäivää. Näihin oli siis myynnissä tekemispaketteja, niitä löytyy myös verkkokaupasta.

Muutamia heppakankaita löysin ostettavaksi, ne tuli kuvattua sitten vasta kotona kun sain rullalla myydyt palat avattua.
Heppatrikoota löytyi heti kolmea erilaista Kangaskapinan osastolta. Näistä voisin siis ajatella tekeväni pipoja. Jahka se inspis taas joskus tulisi. ;)

SRP Vision ky:n osastolta löysin sattumalta pellavakangasta jossa olikin samassa sekä vuohia että heppoja ja myös lampaita ja possujakin. Ostin 60 cm palan josta voisi tulla pari kassia.

Mutta sitten voisi sanoa että löytyi vihdoin kangasaarre! :D Shettiskuvioista trikoota, digiprinttiä löytyi kangaskauppa Forssan Kankainen osastolta. Harmi että palat oli valmiiksi 0,5 m pätkitty eikä pidempää palaa löytynyt. Otin näitä sitten 3 kpl.

Messukeskuksen D-hallissa oli yhtä aikaa myös keräilymessut ja nekin ehdin kiertämään. Siellä tuli vastaan myös komea vuohi, mutta tähän ei kyllä mun budjettini riittänyt, hintalapussa oli 420 euroa!

 

Mutta yhden hyvän löydön sentään sieltäkin tein. Löysin nämä kaksi aitoa taalainmaanhevosta! Olen todella tyytyväinen löytööni, koska mulla ei ennestään näitä heppoja ole ja olen toivonut että niitä joskus jostain saisin hankittua. Jouhikorujen kuvausrekvisiitaksi nämä ovat liian kirjavia, mutta muuten niin hienoja. :)

Vanhoja juttuja

Tallin myötä olen tykästynyt keräämään sinne vanhoja esineitä. Jotain on löytynyt täältä kotoa (eli entisestä mummolastani), jotain olen saanut lapsuudenkodistani ja jotain olen ostanut kirppariltakin.

Lapsuudenkodistani sain vanhat suitset joissa on kuolaimet ja yhdet irralliset kuolaimet. Suitset ovat todennäköisesti paappani tekemät.

 Kuolaimet ovat yllättävän ohuet ja kuluneet.

Nämä irralliset kuolaimet ovat kuluneet lähes poikki tuosta keskeltä.

Kotoani toin samaan aikaan noiden kuolainten ja suitsien kanssa myös vanhat luistimet. Ne on puiset ja terät kaiketi vaskea koska ovat vihertävät. Luistimet on kiinnitetty kenkien alle nahkahihnoilla.
Yli 20 vuotta oltiin asuttu tässä kunnes pari viikkoa sitten pengottiin vanhaa saunaa ja sieltä löytyi toiset samantyyliset luistimet. Ne on hieman suuremmat, mutta niiden terät on varmaan jotain rautaa koska ovat ruostuneet. Niissä on vain narut kiinnittiminä, ei nahkahihnoja kuten noissa toisissa.

Ja nykypäivä kohtaa vanhaa aikaa. Tämän myrskylyhdyn taisin ehkä joskus aiemmin esitelläkin jo. Nyt tukin sinne sisälle led-valosarjan. Aluksi se oli hetken aikaa tallissa mutta sitten kun tein tallin ulkoseinään asetelman, nostin lampun sinne.

Jouhikoruja

Nyt oli taas kertynyt näitä jouhikorujen kuvia. Nämä on tehty jo pidemmällä ajalla.
Tässä aluksi muutama kumihimo-tekniikalla tehty. Tämä ensimmäinen taisi olla näistä onnistunein. Kokeilin vaihteeksi todella paksua punosta, en ollut aiemmin näin paksua kumihimolla tehnytkään. Ei se ihan helppoa ollut, jouhet irtoili kiekon koloista. Mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Tässä oli hopeiset päät ja niiden innoittamina tosiaan noin paksua punosta ylipäätään päätin yrittää.

Myös tässä on hopeiset päät ja hopeinen riipus. Tämän jouhien tarina on hauska, korun saajan mies kävi ne salaa leikkaamassa ponin hännästä. ;)

 

Tämä on myös kumihimoa. Tähän löysin riipuksen käsityömessuilta muutama viikko sitten.

Ja tässä uuden kuvausassistenttini kanssa viiden säikeen punos. Tämä punoksen teen ihan vaan käsissä.

Rantalangasta väännetyn hevosen on tehnyt Iina Vilén. Ihan tällaiseksi kuvausassistentiksi sen ostin ja onhan se mukavan näköinen pöydällä koristeena. Uskomattoman taitavasti tehty!

Kuvausassistenttina heppa on osoittautunut todella päteväksi varsinkin näiden avaimenperien kuvaamisessa, koska tupsut saa hyvin ripustettua hepan korvaan.

 

Näitä tupsuja tapaan tehdä aina punoksen loppupäästä ylijäävistä jouhista. Tämä alla oleva on kaikista paksuin, löysin noita paksuja nauhapäitä myös käsityömessuilta.

Ja tässä vielä neljän säikeen punoksella tehty kaksinkertainen rannekoru. Tämä oli vasta toinen näihin päihin tekemäni.

Miniriimu

Tämän pikkuisen paracord-riimun tein kaverin ponille jo alkukesästä. Kävi vaan niin että poni lähtikin kesälomalle toiselle puolelle Suomea ja nyt vasta useiden kuukausien jälkeen riimu ja poni kohtasivat. Hiukan jännitti että joko on jäänyt pieneksikin. Mutta onneksi mahtui vielä!

Riimu on siis ns. halter-mallinen, eli siinä on vain lenkki turvan ympäri ja niskan taakse. Säätö on vasemmalla korvallisella. Solkea varten ei ole varsinaisia reikiä, vaan punos on siltä kohtaa hieman löysempi ja soljen piikki laitetaan punoksen läpi.

 

Riimu punotaan neljässä osassa. Ensiksi turvan päälle tuleva osa kahden renkaan väliin. Sitten turvan alle tuleva osa myös renkaiden väliin ja sen punoksen keskelle tulee D-rengas taluttimen kiinnittämistä varten. Vasemmalle puolelle renkaasta lähtien tulee punos jonka päähän tulee solki. Oikealle puolelle renkaasta lähtien tulee pisin punos jonka alkupäähän tehdään hiukan löysempää punosta ja loput normaalia yhtä tiukkaa punosta kuin muutkin.

Hepankenkiä

Tein taas yhden hitsausjutun. Alunperin suunnittelin tällaista isommista hevosenkengistä eteisen seinälle, mutta suunnitelmat muuttui ja teinkin tämän poninkengistä ja tämä ei tullut itselle vaan meni lahjaksi. Tätä varten piti katkaista pari kenkää ja niille ylijääneille paloillekin on jo suunnitelma joka odottaa toteuttamistaan.

Tätä tehdessä piti saada tausta tasaiseksi ja sitä varten Isäntä auttoi ja teki rälläkällä urat hitsaamista varten ja hitsaamisen jälkeen minäkin kokeilin ensi kerran eläissäni rälläköimistä. Yritin siis tasoittaa hitsaussauman niin että naulakon saisi tasaisesti seinää vasten.
Toinen haastava juttu tässä oli hokkien irrottaminen. Ne olivat jumittuneet niin hyvin paikalleen, että päädyin jättämään kärkihokit paikalleen ja irrottamaan vain pakolliset eli kantahokit, että niiden reijistä saa sitten naulakon ripustettua.
Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen, näitä voisi tehdä lisääkin.

Esittelinkin jo aiemmin syksyasetelmat jotka tein puulaatikoihin. Hain jälleen kerran inspiraatiota Pinterestistä ja löysin sieltä idean laittaa hevosenkengät kahvoiksi puulaatikoihin.

Lauta oli aika napakkaa eikä kengitysnaula uponnut siihen suosiolla. Siksipä päädyin poraamaan reijät valmiiksi nauloille. Kiinnitin siis kengän kahdella naulalla.

Noita asetelmia varten käväisin hakemassa jäkälää läheisiltä kallioilta. Otin Inkeri-kutun sinne mukaan. Mutta sehän lähtikin omille teilleen, ei pysynyt kanssani kuten edellisellä reissulla viime syksynä.

Tallin hyllyllä minulla on koristeena muutama vanha hevosenkenkä. Niistä ainakin kaksi on löytynyt täältä, mutta kolmas taitaa olla tuotu lapsuudenkodistani.
Hankin tässä hiljattain ponille lenkkarit ja oli aika hassu kontrasti kun laitoin ne tuohon hyllylle vanhojen kenkien viereen.

Tuollaisia lenkkareita voidaan siis käyttää rautakenkien sijasta. Omilla poneillani ei rautakenkiä ole koskaan ollutkaan. Nämä lenkkarit laitetaan vain ajolenkille jalkaan, tarhassa niitä ei tarvitse pitää.