Hevosenkenkiä

Olin jo pitkään haaveillut tekeväni jotain vanhoista hevosenkengistä. Tai oikeastaan poninkengistä. Sain Seinäjoen poniravikoululta kenkiä, mutta ne oli parisen vuotta varastossa ennen kuin sain aikaiseksi.

Toteuttamistahan hidasti siis se, että piti opetella hitsaamista. 7-luokalla koulussa tuli viimeksi hitsattua, silloinkin se taisi olla kaasuhitsaamista.
Nyt isäntä opetti minulle mig-hitsaamista. Eli siinä tulee lankaa joka sulaa hitsaussaumaan. Ei ollut ollenkaan helppoa. Ensimmäisissä harjoituksissa meni saumakin vinoon kun maskin takaa oli vaikea hahmottaa missä se menee.
Itse hevosenkenkiä hitsatessa ei ollut pidempiä saumoja joten onnistui siinä mielessä paremmin. Kädet kyllä tärisi ja hengitystä piti pidättää. :D Mutta sain aikaiseksi pari tällaista tuikkutelinettä. Siitä toisesta tosin ei sitten ollutkaan kuvattavaksi kun ei siihen oikein tuo lasikuppi mennyt kivasti.

Se näissä oikeastaan vaikeinta onkin, löytää sopivat kengät. Tuikkukuppia varten tarvitsisi olla hyvin pyöreä, juuri sopivan kokoinen kengän keskusta. Taitava seppä osaisi toki takoa muotoja, mutta minusta ei siihen ole.

Sain kotoani jo lisää kenkiä, nämä on ihan hevosenkenkiä ainakin 40 vuoden takaa. Ruosteessa olivat, mutta ruoste irtoaa sitruunahappovedessä liottamalla.
Haaveissa olisi tehdä naulakkoja ja puutarhaletkun pidike. Saa nähdä koska saan aikaiseksi.

Pinterestistä löytyy aika kivasti ideakuvia erilaisista hevosenkenkätöistä. Tässä oma linkkikuvakokoelmani.

Kesäkukkiakin olen laitellut, en ole koskaan näin paljoa laittanutkaan. Muutaman vuoden olen harrastanut vain silkkikukkia kun oikeat kuitenkin joku aina tappaa; joko vuohet tai minä itse sillä kun en muista kastella. Mutta kokeillaan nyt taas. Sain vanhemmiltani maitosiivilän joka sopi kivasti meillä jo ennestään olleeseen tonkkaan.

Ponitallia

Tässä esittelyssä ponitallin puoli. Tämä tila oli tosiaan aiemmin heinälatoa ja varastotilaa, mutta siis saman katon alla vuohitallin eli entisen navetan kanssa. Välissä oli vaan sola, johon laitettiin molemmin puolin ovet. Talli en ole vielä ihan valmis mutta käytössä se jo on.
Tämä talli on siis kylmä, siinä ei ole lämmitystä eikä vesijohtoa. Hätätilanteessa toki voisi hallilämmittimellä lämmittää. Mutta ponithan kestää hyvin pakkastakin kun on vaan lämmintä juotavaa ja heinää. Viime talvena tämä talli oli ensimmäistä talvea käytössä ja tosiaan vesien puolesta pärjäiltiin kun illalla laitoin lämpimät vedet ja sitten taas aamulla lämpöiset vedet tarhaan.

Tallia on rakennettu pitkään ja monia juttuja siihen on funtsittu jo vuosia. Ja tuntuu että sisustus elää nyt vieläkin koko ajan. Varsinaisesta sisustuksesta tietysti ensiksi rakennettiin karsinat. Niihin olin haaveillut jo kauan yövaloiksi "mainosvaloja", joissa olisi ponien nimet. Olin ostanut jo aikoja sitten puisia irtokirjaimia ja valoletkutkin ehti olla varastossa vuoden verran ennen kuin ne lopulta pääsivät käyttöön. Valot on siis spiraalilla olevaa jouluvaloletkua, "hylly" on taivutettua maidonväristä pleksiä ja kirjaimet puisia irtokirjaimia jotka on hyllyn etuseinää vasten.

Tässä sama päivänvalossa.

Aluksi en löytänyt sellaista kelloa jonka haluaisin ja laitoin vaan tuollaisen muovikellon. Kunnes sitten löysin melkein sellaisen mitä halusin, mutta se oli väriltään vihreä! Maalasin siis kellon reunat mustaksi ja nyt on olen tyytyväinen.

Toinen pitkään varastossa odottanut on tämä naulakko. Siinä oli alunperin jotain tekstiä mutta tuunasin siihen ponien nimien ensimmäiset kirjaimet. Koukut tuntui tarpeeksi suurilta että niihin mahtuisi useampikin riimu+naru. Talletin naulakon sitten niin hyvin että meni ihan hetki ennen kuin löysin sen kun sille lopultakin tuli sopiva paikka.

Meidän Akseli-kissa on ollut hyvinkin kiinnostunut uudesta tallista. Joskus istuskelee tallipöydällä, joskus ihan hyllylle tällää itsensä.

Ehkä kuitenkin pisimpään esille pääsemistä on odottanut tämä tallipöydäksi nimeämäni antiikkinen, kenties 100-vuotias pöytä. Se oli täällä talon vintillä kun tänne muutettiin, eli mummoni perintöä. Sille ei kuitenkaan ollut paikkaa ja se on ollut ladossa varastossa siitä lähtien. Ja nyt vihdoin sille löytyi paikka. Vaikka se on aavistuksen liian syvä tuolle paikalle, niin haluan sen kuitenkin tuossa pitää. Tämä käytävätila kun on siis myös valjastuspaikka ja siitä ajetaan kärryillä läpi, niin pitää hiukan ohjailla ettei kärry ota pöytään. Onneksi toisella puolella on kuitenkin hyvin tilaa.
Tykkään kovasti tästä seinästä ja siihen on nyt mennyt suloiseen sekamelskaan sekä käyttöesineitä että koriste-esineitä, uusia ja vanhoja. Vanhoja esineitä on sekä täältä löytyneitä että lapsuudenkodistani saatuja ja nyt myös jotain ostettujakin antiikkiesineitä.
Tämä näkymä elää aika lailla, tuosta yllä olevasta se on jo jonkin verran muuttunut. Mm. aitasta löytyneen ja alunperin vihreän pikkunaulakon maalasin pinkiksi, samoin kuin kirpparilta löytyneen taulunkehyksen johon laitoin puhelinnumerot siltä varalta että eläimet joskus karkaavat tms.

Tämä vanha myrskylyhty on lapsuudenkodistani, sen siirsin tuolta hyllyltä kukkapurkin tieltä tähän kattoon roikkumaan.

Yli vuoden verran ehti varastossa olla myös nämä terveyskeskuksen vanhat arkistokaapit. Niissä on isot vedettävät laatikot ja niistä tuli oikein hyvät rehukaapistot. Etsin kaupasta mittojen mukaan hyllyille hyvin sopivat laatikot ja niissä on kätevä säilyttää rehuja. Paljon parempi kuin aiemmat päällekkäin pinotut muovilaatikot, jotka painuivat täysinä littaan.

Ja kattimatti taas poseeraamassa.

Vuohitallia

Meillä on pikkuinen vanhasta navetasta remontoitu talli. Remonttia siinä on tosiaan tehty jo useampaan kertaan. Tila on muuttunut tarpeiden mukaan. Ihan aluksi se tehtiin vuohille, sitten oli joitakin vuosia kanojakin, sitten tuli poni ja sitten toinen poni. Parhaimmillaan pienessä tallissa asui siis 3 vuohta ja 2 ponia.

Koska muutama vuosi sitten tuli voimaan uudet määräykset hevosten talliolosuhteista, aloimme miettiä poneille uutta tilaa. Vanha talli kun oli liian matala poneille. Ponien karsinat rakennettiin sitten viereiseen heinälatona aiemmin olleeseen tilaan. Vanha tallikin remontoitiin taas viime kesänä kun ponikarsinan sai purkaa pois. Samalla tehtiin uusi lattia ja kattoa korotettiin.
Tilasta noin puolet laitettiin vuohikarsinaksi kuten aiemminkin, mutta noin puolet jäi sitten aputilaksi. Tässä karsinaseinä juuri valmistuneena.

Ja tässä nykyisellään. Tunnelmavalot palaa tallissa yötäpäivää, niin ei öisinkään ole pilkkopimeää. Talvella varsinkin on mukavampi tulla talliin kun on jotain valoa.

Nurkissa on kiipeilytasot. Tummemmat seinät on vanhaa, yläosan vaalea uutta laudoitusta.

Aputilassa on lattialämmitys ja talvipakkasille on lisäksi sähköpatteri. Tämä tila pitää pysyä plussan puolella, koska siellä on vesijohto. Lämpimässä tilassa on myös hyvä säilyttää kaikkea mikä ei saa jäätyä ja siellä kuivuu myös ponien loimet tässä telineessä.

Erityisen tyytyväinen olen nyt tallikeittiöön. Aika monta vuotta tuli raahattua talvisin tuvasta lämmintä vettä talliin ja tarhaan. Nyt tallissa on lämminvesivaraaja. Tiskipöydässä on myös kunnon altaat joissa voi pestä ruoka-astioita ja kuivauskaappi jossa kuivata ne. Kaapit on myös tosi hyvät, niihin mahtuu paljon tavaraa pölyltä suojaan. Entisessä tallissa oli avohyllyt ja kaikki tavarat turvepölyn peitossa.

Tallin ansiosta kiinnostuin nyt myös hiukan sisustamisesta. Aiemmin se on ollut minulle aika yhdentekevää. Mutta nyt on ollut ihan kiva miettiä kauniita, mutta ennen kaikkea käytännöllisiä juttuja talliin.

Etsin pellavarouheelle ja vuohien kivennäiselle jotain nättejä purkkeja pöydällä pidettäviksi. Aiemmin oli vain kannelliset pienet muovisangot. Vaatimuksina oli sopiva koko ja se että kannen voi avata ja sulkea yhdellä kädellä.

Nämä purkit eivät alunperin tuota avaamisvaatimusta täyttäneet, vaan niiden kansissa oli melko tiukat muoviset tiivisteet. Kokeilin kuitenkin leikata tiivisteiden reunat pois ja niin niistä tulikin juuri sellaiset kuin halusin.

Naulakkoakin etsin tovin aikaa, mistään ei löytynyt tilaan sopivan pituista ja tarpeeksi pienillä koukuilla olevaa naulakkoa. Lopulta päätin tehdä sen itse, kun löysin nuo sopivat koukut. Siis irtokoukkuja vaan laudanpätkään.

Kaikista pisimpään etsinnän alla oli tämä suolasalkkari. Etsin salkkaria ostoilmoituksillakin, mutta ei vaan tärpännyt. Yhden uuden salkkarin onnistuin saamaan mutta siinä ei sitten ollutkaan seinäkiinnitystä ollenkaan.
Lopulta sitten tärppäsi ja löysin tämän tori.fi:stä. Kannesta oli toinen kiinnitysnaula irronnut mutta se oli helppo korjata. Tässä oli todella hyvää se, että ripustusreikiä on kaksi, toisin kuin esim. vanhoissa Arabian salkkareissa. Tämä pysyy siis tukevasti seinällä, eikä tosiaan ollut läheskään niin kallis kuin Arabian vastaavat. Minähän en tähän kaivannut antiikkiarvoa, vaan käyttöesinettä.

Tämä naulakko on niitä aika harvoja esineitä joka oli tallissa jo ennen remonttia. Aiemmin ylälokerossa oli kaiken maailman sälää, mutta nyt siinä on käsipapereita. Koukusta roikkuvan metallilankakorin löysin kirpparilta, siinä on kiva säilyttää pieniä porkkanapusseja. Lattialla on sitten isompi metallilankakori porkkanasäkkejä varten.

Tämä teline oli hetken tuumailun ja mittailun jälkeen oikein hyvä ostos. Tarvitsin irrallisille kuitupyyhkeille jonkin säilytysratkaisun. Vanhassa tallissa oli vain naru katossa jossa ne roikkui. Tuo teline on oikeasti tarkoitettu kai keittiöpaperirullalle, mutta noille kuitupyyhkeille se on oikein sopiva. Ja ylähyllylle mahtui sopivasti kertakäyttöhanskapaketti.

Esittelen nykyisen ponitallin puolen myöhemmin.

Jalkaheijastimet

Jos valmiina ei löydy ponille sopivan kokoisia jalkaheijastimia, ne voi helposti ommella itse.

Tarvitset: Ommeltavaa heijastinnauhaa, fleeceä tms. pehmeää kangasta, tarranauhaa, ompelukone + lankaa.

Mittaa ponin jalanympärys, älä ota ihan tiukkaa mittaa. Lisää tähän mittaan n. 5 cm ja leikkaa kankaasta sen pituiset palat. (5 cm = 3 cm tarranauhalle, 1 cm saumavaroihin, 1 cm välystä) Kangaspalan leveys noin kolme kertaa heijastinnauhan leveys. Leikkaa heijastinnauhoista noin sentin lyhyemmät palat kuin kankaasta. Aseta heijastinnauhat kangaspalojen keskelle heijastava puoli kangasta vasten, toinen pääty tasan kankaan kanssa. Taita kankaan reunat keskelle ja kiinnitä päistä nuppineuloilla.

Ompele kaitaleiden päät noin puolen sentin päästä reunasta suoralla ompeleella. Heijastinnauha kiinnittyy siis vain toisesta päästään saumaan. Käännä kaitaleet oikein päin.

Kiinnitä kaitaleen reunat nuppineuloilla ja ompele keskeltä leveällä siksakilla niin että molemmat reunat kiinnittyvät vastakkain. Tämä ommel ei muuten ole pakollinen mutta se helpottaa seuraavia työvaiheita.

Ompele tarranauhan pehmeä puoli kuvassa näkyvään kohtaan, tämä tarra tulee siis valmiina heijastimen sisäpuolelle. Tarranauhan sopiva leveys on noin 3 cm. Voit ommella suoralla tai siksakilla, nauhapalan keskelle voi ommella X kuvion.

Asettele heijastinnauha kankaan päälle ja ompele se suoraompeleella kiinni reunoistaan. Ompele heijastinnauhan pään päälle tarranauhan karkeampi puoli.

Valmiit heijastimet. Jos haluat heijastimiin enempi säätövaraa, käytä leveämpää tarranauhaa ja lisää hieman koko heijastimen pituutta.

Kulkuskauluri ponille

Tätä koristetta voi käyttää ponin kaulassa esim. joulutapahtumissa. Se käy niin valjaiden kuin satulan kanssakin ja tietysti myös vain talutettavalle ponille.

Tarvitset:
Vaaleaa tekoturkista tai fleeceä n. 11 cm leveää soiroa ponin kaulanympäryksen pituudelta, yleensä yksi kankaanleveys riittää
Punaista noin 2-3 cm levyistä koristenauhaa, esim. satiininauhaa tai paljettikoristeista nauhaa sama pituus kuin kankaasta (kankaan leveys 5 x nauhan leveys) 
Isoja pyöreitä kulkusia 7-11 kpl
Ompelukone, valkoista ja punaista ompelulankaa  

Mittaa kangas sopivan pituiseksi ponin kaulalle. Taita oikeat puolet vastakkain ja ompele kuvan muotoinen suoraommel kaitaleen päähän ja leikkaa saumavarat 0,5 cm päästä ompeleesta.
Käännä kangas oikeinpäin ja asettele kulma kuvan mukaisesti. Taita kaitaleen molemmat reunat keskelle päin vastakkain, ei päällekkäin, ja kiinnitä ne nuppineuloilla.

Asettele punainen nauha kaitaleen keskelle, niin että kankaan reunat jäävät piiloon nauhan alle. Ompele nauha paikalleen ompelukoneella molemmista reunoistaan.

Aloita ja päätä ompelu kulmaan. Huolittele punaisen nauhan pää joko siksakilla tai kääntämällä päästä kaksinkerroin.
Mittaa kulkusten paikat ja merkkaa ne nuppineuloilla. Ompele kulkuset kiinni yksitellen käsin, kannattaa käyttää moninkertaista lankaa. Mallityössä kulkusia on yhteensä 7 ja niiden väli on 12 cm. Kulkusia ei kannata laittaa ihan ylös asti. Kun paino on enempi alhaalla, pysyy kauluri paremmin pyörimättä kaulassa. Jos kauluri kuitenkin pyörii ponin liikkuessa, voi sään kohdalle ommella pätkän narua jonka voi sitten kiinnittää ponin harjaan, satulaan tai silaan.

 

Tervetuloa!

Päätin aloittaa uuden blogin entisten lisäksi. Päällimmäinen syy on se, että halusin kerätä Shetlanninponiyhdistyksen lehteen kirjoittamaani Ponitädin tee se itse -palstaa jonnekin talteen, niin että ne olisi myös muiden kuin shettislehteä lukevien käytössä. Päätin kuitenkin että julkaisen ne aina ensiksi lehdessä ja sitten vasta täällä. Ja nyt takautuvasti jo menneet pari palstaa.
Lisäksi halusin koota myös muuten jollain lailla eläimiin liittyvät käsityöt ja askartelut samaan paikkaan. Niitä tulevat olemaan ehkäpä ainakin jouhityöt ja vanhoista hevosenkengistä tehtävät jutut.
Viime aikoina olen kiinnostunut myös sisustamisesta, mutta lähinnä vain tallin kohdalla, ja ne myös tulevat siis olemaan tämän blogin juttuja.
Olet tervetullut lukijaksi! Kommentteja ja toiveita otan mielelläni vastaan!