sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Maitoetiketit

Nyt meillä on tullut maitoa vähän ylimääräistäkin, kun Inkeri-kuttu on vihdoin vierottanut itse kilinsä. Kileillä onkin ikää jo puoli vuotta ja ne tarvitsevat maitoa vain 3 kk ikään saakka.

Olen nyt sitten vienyt maitoa tuliaisiksikin ja tuli siinä mieleen että jotkut etiketit olisi kiva laittaa pulloihin. En halua kuitenkaan mitään pulloihin liimattavia, vaan helposti irrotettavia. Askartelutarvikevarastoa penkoessa tuli vastaan joskus Tigerista ostamani etiketit ja niiden pohjalta aloitin sitten suunnittelun.
Toki etiketit voisi tehdä alusta lähtien itsekin, joko niin että tulostaa etiketit suoraan kartongille jolloin erillistä liimailua ei edes tarvita, tai sitten leikkaa pelkät pohjat kartongista.
Mutta minä tein siis näihin valmiisiin pohjiin ja niiden mittojen mukaan suunnittelin etiketit tietokoneella. Käytin ilmaisohjelmaa Libre Office Draw, joka on aika yksinkertainen. Meinasin ensiksi laittaa mukaan myös jonkin piirroskuvan vuohesta, mutta totesin että tulee liian ahdasta ja jätin sen sitten pois. Piirsin etiketin kehyksen vaaleanharmaalla katkoviivalla ja sen sisälle tekstit. Sitten ryhmitin kaikki ja kopioin etikettiä vieri viereen koko arkin täyteen.

Tulostin etiketit tarrapaperiarkille josta sitten leikkasin ihan vaan saksilla reunaviivoja myöten. Mielelläni olisin käyttänyt leikkuria, mutta totesin että se ei ole tarpeeksi tarkka menemään juuri viivojen kohdalta. Tarrapaperin puuttuessa tulosteen voisi tehdä myös tavalliselle paperille, mutta sitten pitäisi käyttää erikseen liimaa.

Sitten liimailin etiketit pohjiin ja lisäsin vielä ripustamista varten ohutta hamppunarua. Etikettejä käyttäessä pitää muistaa vain kirjoittaa aina lypsypäivä lappuun.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Seinäjoen käsityömessuilla

Kävin perinteisesti taas Seinäjoen käsityömessuilla. Olen käynyt siellä niin kauan kuin muistan niitä olleen. Joskus 20 vuotta sitten ne olivat raviradalla ja voi sitä tungosta. Nythän ne on olleet Areenassa jo vuosia, mutta tänä vuonna oli myös laajennusosa B-halli messujen käytössä. Ja väkeä riitti! Perjantaina kun itse kävin, kävijöitä oli yli 6000 ja lauantaina oli tehty kävijäennätys yli 8000. Koko messujen kävijämäärä oli yhteensä 21 800.
Itse varasin nyt ihan kokonaisen päivän messuiluun ja merkkasin oikein tulostamaani ohjelmaan mitä näytöksiä haluan katsoa. Koskaan ennen en ole niitä ehtinyt katsomaan ja ei niissä aiemmin ole niin kiinnostavia ollutkaan.

Ihan ensimmäinen näytös jonka istuin katsomaan, oli Alexa Gettingin haastattelu. Hän tekee koruja 3D-tulostimella. Minua kiinnostaa tämä uusi tekniikka kovasti vaikka mitään omakohtaista kokemusta minulla ei siitä ole. Mutta veikkaan että tämä tulee mullistamaan hevosalaakin lähivuosina, esim. hevosen kengät tehdään ehkä tulevaisuudessa noin vaan tulostamalla kavioihin sopivat kengät. Alexa kertoi että tulostimella voidaan tulostaa paitsi erilaisia muoveja, myös metalleja ja jopa ihmisen ihokudosta.
Näitä esillä olleita koruja sai kosketellakin ja ne olivat uskomattoman kevyitä ja joustavia. Niitä myy Seinäjoen Rytmikorjaamolla oleva myymälä Sisustus Sawang.

Yritin tälläkin messureissulla keskittyä kuvaamaan heppa-aiheisia juttuja, mutta niitä ei kovin paljoa löytynyt. Jotain kuitenkin. B-hallista löysin OneManBand-osastolta Aleksiina Designin suunnittelemat kepparikorvikset ja kaulakorut.

Ja sitten löysin lapualaisen Mummadesignin osaston. Ne on kivoja pohojalaasia tuotteita ja ilolla olin pannut merkille jo aiemmin, että niihin on mummojen ja puukkojen lisäksi tullut myös hevoskuvioita. Näitä pipoja katsoin jo kesällä yhdessä myyntipisteessä mutta pipoja on mulla jo niin paljon etten sitten tullut ostaneeksi.
Ja heppoja vähän isompana laumana kassissa.
Osaston keskellä oli värikkäitä huiveja ja niitä tietysti aloin pengastaa heppakuvion toivossa ja löytyihän sieltä. Tämä tummanpunainen oli mielestäni kaunein väri. 
Olin ajatellut että menen messut läpi tiukalla budjetilla enkä ensimmäisellä kierroksella ostanut vielä yhtään mitään. Sitten kun olin nähnyt kaiken, lähdin etsimään niitä juttuja jotka oli vaan pakko saada ja tämä huivi oli sitten sellainen. Huivi on siis neliön mallinen ja taitettu tuossa kaksinkerroin kolmioksi. En ole ihan varma materiaalista, että onko tämä pellavaa vaiko hamppua, mutta sellaista kuitenkin joka pehmenee ja paranee käytössä, vaikka ei se nyt uutenakaan karhea ole kaulaa vasten.

Heppakuosillisia kankaita löysin muutaman, mutta tiukalla rullalla olevia en saanut kuvattua. Päätin jo kotoa lähtiessä että tällä kertaa en osta kankaita kun niitä on kotona jo niin paljon ennestäänkin. En ihan täysin päätöksessä pysynyt, mutta mitään heppakankaita en kuitenkaan ostanut.
Tämän heppakankaan sain kuitenkin kuvattua Iloinen KettuLiini -osastolla. Tässähän oli niin selkeä suomenhevonen että tietysti se oli suomalaisen suunnittelema. Saana Lapinkangas on tämän piirtänyt ja tämä on kuulemma hänen ensimmäinen painokankaansa.
Kangas on ohutta joustocollegea ja siitä oli osastolla ommeltuna tämä paitakin. Upea tuote näin suomenhevosen 110 v. juhlavuoteen!

Ja sitten löysin osaston jolla olen pysähtynyt monta kertaa aiemmillakin messuilla. Sirpa Salmu tekee taidekäsitöitä ja monen materiaalina on käytettyjä hevosenkenkiä.
 Töissä on mukava "vanhan" oloinen värimaailma, vanhaa lautaa ja pitsejä.

Vanhojen esineiden kierrätystä oli myös tällä osastolla, nuo puhelimista ja kenkälesteistä tehdyt valaisimet pysäyttivät katsomaan. Ne oli myös aseteltu kauniisti näytille. Niiden tekijä on Jenni Kaustinen, Designkaje.
Hevosaiheita ei loppujen lopuksi kovin paljoa messuilta löytynyt. Tässä oli kuitenkin vielä jotain, vanhoista valokuvista painettuja tyynynliinoja ja niissä oli myös vanhoja hevoskuvia. Näitä tekee Kukonkuusi. En tiedä mahtaisiko noissa olla vuohiaiheita, en tullut kysyneeksi.
Esiintymislavalla katsoin päivän aikana muutaman muunkin esityksen, mutta erityisesti odottamani aihe oli kalenterituunaus. Olen jo jonkin aikaa funtsinut että aloittaisinko bullet journalin tai jotain vastaavaa. No nyt sitten sattui sopivasti ja pääsin tutustumaan tuohon kalenterihommaan vähän enempikin. Esityksen piti Kipot pinossa -blogia pitävä Sanna Tervasmäki. Sannalla oli myös osasto jossa kävin sitten juttelemassa ja katsomassa kalentereita. Sain myös pari vinkkiä facebookryhmistä ja netissä on nyt tullutkin surffailtua ahkerasti aiheeseen liittyen.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Halter-riimu ponille tai kepparille

Poneille ja keppareille voi punoa erilaisia varusteita paracord-narusta. Toki mikä tahansa muukin noin 4 mm paksuinen naru käy, tärkeintä kuitenkin että naru on sellaista materiaalia että sen päät saa kauniisti sulatettua ilman että naru leimahtaa palamaan. Paracord-naru on vahvaa ja mukavaa työstettävää, se kestää käytössä hyvin koska sitä käytetään myös laskuvarjojen naruina.
 
YouTubesta löytyy hyvin ohjevideoita joissa opastetaan erilaisia punontatekniikoita. Tässä halterissa käytetyn punonnan nimi on basic cobra, sillä kun hakee niin löytyy paljon videoita. Kannattaa katsoa niitä muutama jos ei tekniikka ole ennestään tuttu. Suomenkielinenkin video löytyy hakusanalla paracord ranneke.
Tämä riimu on siis yksinkertainen, siinä on vain turvanympärys ja niskan takaa tuleva lenkki. Siihen tarvitaan yhteensä neljä punosta.
Tarvikkeet: narua, sytkäri, 2 rengasta jotka tulevat sivuille, D-rengas joka tulee turvan alle talutusnarun kiinnitystä varten. Lisäksi tarvitset lukon, josta punos mahtuu hyvin menemään. Kuvassa on kaksi eri vaihtoehtoa, tärkeintä että lukko on kaksipuoleinen eli myös piikin jälkeen punos menee vielä lukon toisen puolen alta. Punoksen leveydeksi tulee noin 2 cm, eli lukon aukon sisäleveys pitää olla 2 cm. Lisäksi tarvitset sakset ja mittanauhan.

Lukkoja ja narua saa esim. antassu.com verkkokaupasta. Kuvan soljet ovat siellä nimeltään kaksipuoleinen pantasolki ja kaareva conway solki. Edullista paracord-narua löytyy myös pakkaustukku.fi verkkokaupasta.

Aloita mittaamalla turvanympärys, lisää mittaan sopiva väljyys ja jaa mitta kahdella. Näin saat turvan päälle tulevan punoksen pituuden. Mittaa ensimmäistä punosta varten narua 12x punoksen pituus. Narun menekki riippuu hieman käsialasta, mutta itselläni tuo 12x on ollut aika sopiva. Sulata narun leikkauspäät heti leikattuasi, niin naru ei purkaannu punoessa. Aloita punos kuvassa näkyvällä tavalla, niin että renkaat tulevat punoksen molempiin päihin. Tee punoksesta siis mitan pituinen, renkaat menevät yli mitan.
Tee tiivistä basic cobra -punosta heti alusta lähtien. Punos saa olla napakkaa ja sitä kannatta työntää välillä kireämmäksi. Kovan tuntuinen punos pehmenee käytössä yllättävän paljon.
Puno ihan loppuun saakka, kiristä hyvin ja leikkaa narut niin että niistä jää noin 5 mm päätä näkyviin.
Sulata narun päät varovasti sytkärillä. Ole varovainen ettet sulata muuta punosta vaan pelkkää narun päätä. Anna sen sulaa kauniisti pyöreäksi ja tarttua hieman viereisiin nauhoihin. Jos naru syttyy kuitenkin palamaan, puhalla se nopeasti sammuksiin. Laadukkaampi paracord sulaa kauniimmin ja siitä voi myös tehdä kaksivärisiä punoksia liittämällä erivärisiä naruja toisiinsa sulattamalla.
Vähennä ensimmäisen kappaleen mitasta renkaiden osuus ja tee toinen punos samoihin renkaisiin. Tämä tulee turvan alle ja saa siksi olla hieman lyhyempi kuin päälle tuleva, että poskille tulevat punokset eivät mene liian lähelle ponin silmiä. Aloita punos samoin kuin ensimmäinenkin.

Kun pääset lähelle punoksen keskikohtaa, puno mukaan myös D-rengas pujottamalla narua renkaan läpi kuten kuvassa.


Jatka punosta normaalisti D-renkaan jälkeen ja päättele narun päät sulattamalla kuten ensimmäisessäkin punoksessa.

Turvanympärys valmiina.

Seuraavaksi punotaan halterin vasemmalle puolelle kappale jonka päähän tulee lukko. Punonta aloitetaan laittamalla naru kiinni lukkoon kuten kuvassa. Punoksen pituudeksi sopiva on noin 15 cm, isommalle hevoselle tehdessä enemmän.




Kiinnitä narujen toinen pää turvanympäryksen vasemmalle puolelle tulevaan renkaaseen ja aloita punonta.

Puno tiiviisti lukkoon saakka ja päättele narut sulattamalla.





Ota ponin päästä mitta turvalta renkaasta niskan takaa toiselle puolelle turvan renkaaseen. Vähennä mitasta 15 cm joka tehtiin jo lukkopuolelle ja lisää sitten noin 10 cm pituutta. Tämä ylimääräinen tulee soljen yli. Jonkin verran voi toki tehdä varsoille kasvunvaraakin, mutta kovin pitkää päätä ei kannata jättää koska se jää roikkumaan. Kiinnitä narut renkaaseen kuvassa näkyvällä tavalla ja aloita punonta toisesta päästä. Jos ”tyhjän päälle” punoksen aloittaminen tuntuu vaikealta, voi siihen laittaa aluksi vaikkapa sukkapuikon tms. tikun joka on helppo vetää pois aloituksen jälkeen ja kiristää pää sitten.






Tee alkuun noin 5 cm matkalle hyvin tiivistä ja kireää punosta. Vaihda sen jälkeen noin 10 cm matkalle punos löysemmäksi ja vedä sitä punoessakin hiukan löysäksi, niin että punoksen sisällä menevät narut tulevat vähän näkyviin. Sen jälkeen tee taas normaalia tiivistä punosta loppuun saakka. Päätä narun päät renkaan viereen sulattamalla.

Löysemmäksi tehty kohta helpottaa lukon laittamista kiinni. Tähän ei siis tule mitään valmista reikää lukon piikkiä varten, vaan piikki pistetään punoksen läpi.



perjantai 15. syyskuuta 2017

Maitopullomerkit

Keväällä Inkerin aloitettua maidontuotantonsa tuli vastaan ongelma; millä erottaa jääkaapissa eri päivien maitopullot, niin että niitä käyttäisi vanhimmasta päästä lähtien. Systeemi uusin taakse ja vanhin edessä toimi jotenkuten mutta ei aukottomasti.
Aloin siis miettiä miten pullot saisi nimikoitua, niin että nimet olisi helppo myös vaihtaa eikä tarvitsisi mitään teippejä tms. liimailla.

Parin kuukauden kypsyttelyssä tuli sitten idea jonka toteutin. Leivoin Fimo-massasta pieniä merkkejä joihin kirjoitin permament-tussilla viikonpäivät. Tein kaksi jokaiselle päivälle.
Merkkien kiinnitystä funtsiessa päädyin kuminauhalenkkeihin koska halusin että merkki pysyy hyvin paikallaan myös maitoa pullosta kaataessa. Valmiita lenkkejä on tietysti hiuslenksut eikä nämä paljoa maksaneet. Sitten jos katkeavat tai lakkaavat joustamasta, voi kuminauhat helposti vaihtaa uusiin.
Säilytän maitoa tällaisissa leveneväsuisissa pulloissa ja olen todennut tämän oikein hyväksi muodoksi. Maidon saa kaadettua pulloon ilman suppiloa ja käyttäessä kannesta tarvitsee avata vain pieni läppä. Pullot ovat noin litran vetoisia ja sen verran saan Inkeriltä maitoa tällä hetkellä kun kilien vierotus on vielä vaiheessa.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Tallijuttuja

Tallissa on tullut taas kesän mittaan vähän järjesteltyä asioita uusiksi. Palkintoja on tullut nyt kesän aikana muutamia lisää, isompia kuin koskaan ennen nämä pokaalit. Ovat nyt väliaikaisesti ikkunalaudalla kunnes saan niille kehiteltyä jonkin hyllyn. Vanhemmat pokaalit ja ruusukkeet on tuvassa, mutta sinne ei enää mahdu.
Ruusukkeet parin viimeisen vuoden ajalta ovat jo olleet vain pussissa kaapissa, kun ei tosiaan tupaan ole enää mahtunut. Minähän kisaan ponien kanssa siis vain lajeissa joista jokainen osallistuja palkitaan ruusukkeella ja siksi joka kisasta niitä tulee lisää. Ruusukkeet on kuitenkin itselleni tärkeitä muistoja enkä malta niistä luopua ja haluaisin pitää ne vielä esilläkin. Niinpä laitoin nyt tallin ikkunoiden yläpuolelle rautalangat joihin ripustelin ruusukkeita. Tämä toisen ikkunan päällys tuli täyteen, mutta toiselle puolelle jäi vielä hiukan tilaakin.

Keväällä purkasin poninkenkäkuusesta valot pois ja aluksi siinä oli enempikin ruusukkeita mutta nyt kun järjestelin uudelleen, laitoin siihen tällaisen kokoelman. Nämä on kaikki Shetlanninponiyhdistyksen ruusukkeita, nuo joita on kaksi on agilitykisoista saatuja ja tuo ylimmäinen on Millan saama mätsäripalkinto päivän parhaana shettiksenä.
Kunhan illat tästä vielä hämärtyy, vaihdan varmaan tuohon taas jotkin valot ruusukkeiden tilalle.

Uusia valoja olen jo vähän ostellutkin ja tämä lyhtyvalo tuli jo tehtyäkin. Tässä siis ideana että halusin valon paikkaan jossa ei ole sähköä ja siksi keksin laittaa patterilla toimivan valoketjun vanhan myrskylyhdyn sisälle.
Poistin lyhdystä sen osan johon sydänlanka kiinnittyy ja avasin öljysäiliön alhaalta. Työnsin valoketjun lasiosaan alakautta ja patterikotelo on liimattuna öljysäiliön sisään. Pohjan saa aukaistua sitten kun tarvitsee vaihtaa patteria. Mielenkiinnolla odotan miten pitkään patterit kestää. Valoissa on 6 tunnin ajastus joten ei pitäisi hurjan nopeasti hiipua.

Laitanpa nyt vielä tämänkin kuvan. Keväällä meille tosiaan syntyi kilit ja siitä lähtien olen lypsänyt Inkeriä. Aluksi maitoa tuli tosi paljon kun ei pienet kilit jaksaneet juoda kovin paljoa. Sitten kilien kasvaessa ja juodessa enemmän jäi mulle lypsettävää vähemmän. Vähimmillään vain jotain 3 desiä. Nyt kilit eivät enää tarvitsisi maitoa, mutta emä ei ole niitä vielä kovin pontevasti vierottanut. Mutta toisinaan saan kuitenkin jo yli litrankin maitoa. Se riittääkin jo todella hyvin minulle.
Tässä ollaan lypsyä aloittelemassa. Isäntä teki Inkerille lypsypöydän joka tekee lypsystä paljon mukavampaa verrattuna lattialla kyykkimiseen.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Kukkajuttuja

Tänä kesänä kesäkukkien kanssa on ollut ihan erityisiä haasteita. Meillä tuli keväällä perheenlisäystä kun Inkeri-kuttu pyöräytti kaikki kiliä. No ne kilithän on sitten karkailleet ja kukat olisi olleet jo moneen kertaan entisiä jos niitä olisi ollut.
No ajattelin sitten olla ovelampi ja hankin ulos tuleviin juttuihin tekokukkia. Talven yli niissä oli syksyllä laittamiani kanervia, mutta nyt ehkä nämä tekokukat saa olla läpi talven, katsotaan nyt.

Tämä ensimmäisen kuvan asetelmakin on kipattu aika moneen kertaan, jopa tuo iso laatikkokin on kerran tiputettu pois seinältä. Onneksi myrskylyhdyn lasi ei rikkoutunut! Nuo kukat on siis tekokukkia, mutta mielestäni aika kivasti aidon näköisiä. Laatikossa kukkien vieressä on jäkälää ja sitähän kilit tietysti syö.

Tähän toiseen asetelmaan laitoin myös tekokukat, mutta sama juttu tässä että tuo jäkälä siinä kyllä houkuttelee. Tämä pääväriltään musta kili on nimeltään Kartanon Vilhelmi, Viliksi kutsutaan. Pukkikilistä tuli jo rupukki, eli se on leikkuutettu että voi jäädä tähän kotiin äitinsä ja siskonsa seuraan.

Nuo vihreät rehut on ihan muovisia mutta kauempaa katsoen ihan kivan näköisiä. Tämä vaaleampi kili on tyttö ja nimeltään Kartanon Katariina, kutsumanimeltään Kata.

Myös tähän maitotonkkajuttuun laitoin tekokukat. Nämä on yllättävänkin hyvin pysyneet. Paitsi tästä tuo muratti lähtee usein tuulen mukaan. Kukat on painavissa ruukuissa niin ne pysyy paremmin.
Talliin sisälle olen hankkinut ihan oikeita kukkia. Tallin ovet on pitänyt vaan pitää tarkasti kiinni, ettei kilit karkaillessaan pääse sinne sotkemaan. Se on aika pyörremyrsky jos niin käy. Jostain syystä varsinkin tuo musta poikakili Vili hyppää heti tuohon tallipöydälle ja siitähän ei hyvää seuraa.
Pöydällä on ollut koko kesän muratti ja sen vieressä samassa kipossa vaihtelevasti jotain kukkivaa kukkaa. Ei ole kovin hyvin kestäneet muut, paitsi tämä begonia on nyt kestänyt ja on kauniin näköinenkin.
Murateista olen kyllä tykännyt, koska ne kestää ja kestää! Tuvassa on myös kolme murattia enkä ole niitäkään vielä saanut hengiltä. Toki nämä tallissa olevat tulee pakkasten tultua kuolemaan, mutta kiva kun sentään pysyy keväästä syksyyn.
Tämän tallin hyllyllä olevan muratin nostin tuollaisen telineen päälle. Sain sen hiljattain lapsuudenkodistani ja teline on ilmeisesti takassa käytetty alusta kattilalle tai pannulle. Mukavasti ruostunut. En tiedä onko tuo yksi jalka vaan kulunut vai katkennut, vai onko tämä tarkoituksella ollut alunperinkin vino.